|
|
|
Otettu: Creation
Matters-uutislehdestä,
vuosikerta 4, nro 4 – heinäkuu/elokuu 1999, joka on kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvä Creation Research Society:n (CRS) uutislehti. |
Tri Humphreys
ja CRS ovat antaneet luvan, että
"Todisteita Nuoren Maailman Puolesta"-artikkelia saa kopioda (pyydän sisällyttämään tämän huomautuksen) kaikkeen opetukselliseen ja ei-kaupalliseen tarkoitukseen. |
Tässä on tusina luonnonilmiöitä, jotka ovat ristiriidassa evoluutiomaisen ajattelun kanssa, että maailmankaikkeus olisi miljardeja vuosia vanha. Luvut, jotka esitän alapuolella lihavoituna (usein miljoonia vuosia), ovat iän ylärajoja, jotka ovat mahdollista kyseiselle prosessille, ei sen todellinen ikä. Kursivoidut (vinot) luvut ovat ikä, jonka evoluutioteoria vaatii kyseiselle prosessille. Tarkoitus on painottaa, että mahdollista oleva maksimi-ikä on aina paljon vähemmän kuin evoluutioteorian vaatima ikä, kun taas raamatullinen ikä (6000 – 10 000 vuotta) asettuu aina täydellisesti ylärajaiän sisälle. | On olemassa paljon lisää todisteita nuoren maailman puolesta, mutta olen valinnut nämä todisteet lyhytsanaisuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi.
Jotkut todisteet tässä listassa voidaan täsmäyttää vanhan maailmankaikkeuden kanssa ainoastaan, jos tehdään joukko epätodennäköisiä ja todistamattomia oletuksia; toiset sopivat yhteen ainoastaan nuoren maailmankaikkeuden kanssa. Tämä lista alkaa kaukaisilla astronomisilla ilmiöillä ja etenee alas maapallolle, päättyen jokapäiväisiin tosiasioihin. |
1. Galaksit kiertyvät kokoon liian nopeasti
2. Komeetat hajoavat liian nopeasti
3. Mutaa ei ole tarpeeksi merenpohjissa
4. Natriumia ei ole riittävästi merissä
5. Maapallon magneettikenttä heikkenee liian nopeasti
6. Monet maakerrokset ovat taipuneet liian tiukasti
7. Tuotu hiekkakivi lyhentää geologisia ”aikakausia”
8. Fossiilien radioaktiivisuus lyhentää geologiset ”aikakaudet” muutamaan vuoteen
9. Heliumia väärissä paikoissa
10. Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi
11. Maanviljelyn aloitusajankohta on liian myöhäinen
12. Historia on liian lyhyt
1. Galaksit kiertyvät kokoon liian nopeasti |
Siltikin meidän galaksimme väitetään olevan vähintään 10 miljardia vuotta vanha. Evoluutionistit ovat tienneet tämän kokoonkiertymisongelman (engl. ”the winding-up dilemma”) noin 50 vuotta. He ovat keksineet monia teorioita yrittääkseen selittää sitä, ja jokainen niistä on epäonnistunut lyhyen suosion jälkeen. Tämä sama kiertymisongelma koskee myös muita galakseja.
Suosittu yritys ratkaista tätä ongelmaa viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana on ollut monimutkainen teoria nimeltä ”tiheysaaltoteoria” (engl. ”density waves”). 1 Tällä teorialla on ajatuksellisia ongelmia, se vaatii sattumanvaraista ja hyvin hienoa säätöä, ja se on tullut viime aikoina hyvin kyseenalaiseksi johtuen löydöstä, joka tehtiin Hubble-avaruusteleskoopilla. Sillä löydettiin hyvin yksityiskohtainen spiraalirakenne ”Pyörregalaksin” keskinavasta, M51.2
Katso myös (engl.):
The Lord has "Stretched the
Heavens" Since Creation Week
2. Komeetat hajoavat liian nopeasti |
Evoluutionistit selittävät tätä eroavaisuutta olettamalla, että (a) komeetat ovat peräisin pyöreästä ”Oort-pilvestä”, jota kukaan ei ole havainnut, joka sijaitsee kaukana Pluton kiertoradan tuolla puolen. He olettavat (b) että epätodennäköiset painovoimavuorovaikutukset, jotka tapahtuisivat harvoin ohittavien tähtien kanssa, iskisivät usein komeettoja aurinkokuntaamme. He uskovat myös (c) että tapahtuu muita epätodennäköisiä vuorovaikutuksia planeettojen kanssa, jotka hidastavat lähestyviä komeettoja tarpeeksi usein, selittäen näin sadat havaitut komeetat.4 Tähän mennessä mitään näistä oletuksista ei ole osoitettu todeksi joko havainnoilla tai realistisilla laskelmilla.
Viime aikoina on ollut paljon puhetta ”Kuiperin vyöhykkeestä”, kiekosta, jonka oletetaan olevan komeettojen lähde ja joka sijaitsee aurinkokunnan tasossa, heti Pluton kiertoradan ulkopuolella. Vaikka joitakin jääalueita olisi olemassa siinä sijainnissa, ne eivät varsinaisesti ratkaisisi evoluutionistien ongelmaa, koska evoluutioteorian mukaan Kuiperin vyöhyke ehtyisi nopeasti, jos ei olisi Oort-pilveä täyttämässä sitä.
3. Mutaa ei ole tarpeeksi merenpohjissa |
Tärkein tunnettu tapa poistaa mutaa merenpohjista on mannerlaatan alletyöntyminen. Se tarkoittaa, että merenpohja liukuu hitaasti (muutama cm/vuosi) mannerten alle, vieden jonkun verran sakkaa sen mukana. Maallisen tiedekirjallisuuden mukaan tämä prosessi tällä hetkellä poistaa vain 1 miljardin tonnin vuodessa.6 Tiettävästi loput 24 miljardia tonnia vuodessa yksinkertaisesti vain kerääntyy merenpohjiin. Tällä nopeudella, kuluminen tallettaisi nykyisen määrän sakkaa alle 12 miljoonassa vuodessa.
Siltikin evoluutioteorian mukaan, kulumista ja mannerlaattojen alletyöntymistä on tapahtunut yhtä kauan kuin valtameriä on ollut olemassa, oletetusti 3 miljardia vuotta. Jos se olisi totta, aikaisemmin mainitulla nopeustasolla se tarkoittaisi että valtamerissä olisi valtava määrä mutaa, kymmenien kilometrien edestä. Vaihtoehtoinen (luomisopin) selitys on, että kun raamatun 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuksen vedet valuivat pois mannerten päältä, niin niiden aiheuttama kuluminen talletti nykyisen määrän mutaa lyhyessä ajassa, noin 5000 vuotta sitten.
4. Natriumia ei ole riittävästi merissä |
5. Maapallon magneettikenttä heikkenee liian nopeasti |
On olemassa paljon parempi luomisopin teoria. Se on suoraviivainen, perustuu kunnon fysiikkaan, ja selittää monia magneettikentän piirteitä: sen luomisen, nopeat vaihtumiset päinvastaiseksi 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuksen aikana, pinnan vahvuuden vähenemiset ja lisääntymiset Kristuksen aikaan asti, ja vakaan heikkenemisen siitä lähtien.12 Tämä teoria sopii yhteen paleomagneettisen, historiallisen ja nykyisen tietämyksen kanssa.13 Päätulos on että magneettikentän kokonaisenergia (ei pinnanvahvuuden) on aina kulunut vähintään yhtä nopeasti kuin nykyään. Tällä nopeudella magneettikenttä ei voi olla enempää kuin 10 000 vuotta vanha.14
6. Monet maakerrokset ovat taipuneet liian tiukasti |
7. Tuotu hiekkakivi lyhentää geologisia ”aikakausia” |
8. Fossiilien radioaktiivisuus lyhentää geologiset ”aikakaudet” muutamaan vuoteen |
9. Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi |
Journal of Geophysical Research -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa että radioaktiivisen hajoamisen tuottama helium syvissä ja kuumissa kivissä ei ole kerinnyt vielä karata. Vaikka kivien oletetaan olevan yli miljardi vuotta vanhoja, niiden suuri heliumin säilytyskyky antaa ymmärtää niiden olevan vain tuhansia vuosia vanhoja.22
10. Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi |
11. Maanviljelyn aloitusajankohta on liian myöhäinen |
12. Historia on liian lyhyt |
Lähteet -- References
1. Scheffler, H. and H. Elsasser, Physics of the Galaxy and Interstellar
Matter, Springer-Verlag (1987) Berlin, pp. 352-353, 401-413.
2. D. Zaritsky et al., Nature, July 22, 1993. Sky & Telescope,
December 1993, p. 10.
3. Steidl, P. F., “Planets, comets, and asteroids,” in Design
and Origins in Astronomy, G. Mulfinger, ed., Creation Research Society
Books (1983), pp. 73-106.
4. Whipple, F. L., “Background of modern comet theory,” Nature
263 (2 Sept 1976) 15.
5. Gordeyev, V. V. et al., “The average chemical composition of
suspensions in the world’s rivers and the supply of sediments to the
ocean by streams,”
Dockl. Akad. Nauk. SSSR 238 (1980) 150.
6. Hay, W. W., et al., “Mass/age distribution and composition
of sediments on the ocean floor and the global rate of subduction,” Journal
of Geophysical Research, 93, No B12 (10 December 1988) 14,933-14,940.
7. Maybeck, M., “Concentrations des eaux fluviales en elements
majeurs et apports en solution aux oceans,” Rev. de Geol. Dyn.
Geogr. Phys. 21 (1979) 215.
8. Sayles, F. L. and P. C. Mangelsdorf, “Cation-exchange characteristics
of Amazon River suspended sediment and its reaction with seawater,” Geochimica
et Cosmochimica Acta 41 (1979) 767.
9. Austin, S. A. and D. R. Humphreys, “The sea’s missing salt:
a dilemma for evolutionists,” in Proc. 2nd Internat. Conf. on Creationism,
Vol. II, Creation Science Fellowship (1991).
10. Austin, S. A., “Evolution: the oceans say no!” ICR Impact
No. 8 (Oct. 1973) Institute for Creation Research.
11. Merrill, R. T. and M. W. McElhinney, The Earth’s Magnetic
Field, Academic Press (1983) London, pp. 101-106.
12. Humphreys, D. R., “Reversals of the earth’s magnetic field
during the Genesis Flood,” in Proc. 1st Internat. Conf. on Creationism,
Vol. II, Creation Science Fellowship (1987), pp. 113-126.
13. Coe, R. S., M. Prévot, and P. Camps, “New evidence for extraordinarily
rapid change of the geomagnetic field during a reversal,” Nature
374 (20 April 1995) pp. 687-92.
14. Humphreys, D. R., “Physical mechanism for reversals of the
earth’s magnetic field during the Flood,” in Proc. 2nd Intern. Conf.
on Creationism, Vol. II, Creation Science Fellowship (1991).
15. Austin, S. A. and J. D. Morris, “Tight folds and clastic dikes
as evidence for rapid deposition and deformation of two very thick stratigraphic
sequences,” in Proc. 1st Internat. Conf. on Creationism, Vol.
II, Creation Science Fellowship (1986), pp. 3-15.
16. Ibid, pp. 11-12.
17. Gentry, R. V., “Radioactive halos,” Annual Review of
Nuclear Science 23 (1973) 347-362.
18. Gentry, R. V. et al., “Radiohalos in coalified wood: new evidence
relating to time of uranium introduction and coalification,” Science
194 (15 Oct. 1976) 315-318.
19. Gentry, R. V., “Radiohalos in a radiochronological and cosmological
perspective,” Science 184 (5 Apr. 1974) 62-66.
20. Gentry, R. V., Creation’s Tiny Mystery, Earth Science
Associates (1986) P.O. Box 12067, Knoxville, TN 37912-0067, pp. 23-37,
51-59, 61-62.
21. Vardiman, L., The Age of the Earth’s Atmosphere: a Study
of the Helium Flux through the Atmosphere, Institute for Creation Research
(1990) P.O. Box 2667, El Cajon, CA 92021.
22. Gentry, R. V. et al., “Differential helium retention in zircons:
implications for nuclear waste management,” Geophys. Res. Lett.
9 (Oct. 1982) 1129-1130. See also ref. 20, pp. 169-170.
23. Deevey, E. S., “The human population,” Scientific American
203 (Sept. 1960) 194-204.
24. Marshak, A., “Exploring the mind of Ice Age man,” Nat.
Geog. 147 (Jan. 1975) 64-89.
25. Dritt, J. O., “Man's earliest beginnings: discrepancies in
the evolutionary timetable,” in Proc. 2nd Internat. Conf. on Creationism,
Vol. I., Creation Science Fellowship (1990), pp. 73-78.
Tri Humphreys on vanhempi fyysikko Sandia National Laboratories:ssa, on lautakunnan jäsen Creation Research Society:ssa, ja on johtaja Creation Science Fellowship:ssa, Albuquerque, USA.
|
|