Kiinnostava löytö tehtiin Ukrainan ytimessä Tšerkasyn alueella, lähellä Kaniv:in kaupunkia (100 km kaakkoon Kiova:sta), missä oli kuuluisan ukrainalaisen runoilijan Taras Ševtšenko:n viimeinen turvapaikka.

Vuonna 1967, kun tehtiin Kanivska:n vesivoimalaan perustuskaivantoa, löydettiin tammenkanto tulvahiekasta 22 metrin syvyydestä.

Tämä alue on melko tasaista, kuten suurin osa Ukrainan alueista, poikkeuksena Krim:in niemimaa ja Karpaatit-vuoristo lännessä. Joten siellä ei ole paljoa tulivuoren toimintaa ja lämpötila on matala tässä syvyydessä.

Näkymä jyrkältä oikeanpuoleiselta vallilta Taras Ševtšenko:n haudan luona, Dnepr-joen yläjuoksulla, tekoallas ja voimalaitos taustalla.

Ylläolevassa selitystekstissä lukee: ”Kuten mikä tahansa puu tekisi samoissa olosuhteissa, se altistui luonnollisen hiillytyksen prosesseille ja sai näin tumman värinsä. Tämän näyttelyesineen arvo on sen sijainnissa tässä huomattavassa syvyydessä, todistaen vääräksi uskomuksen, että joen lietemaan syvyys todistaa lietemaan pitkän geologisen ajan puolesta. Asian ydin on siinä, että tämä tammi kaadettiin kirveellä, mikä on helposti havaittavissa hakkuukohdan perusteella. Sentakia kannon geologisen ajan määrittelee metallikirveiden esiintymisaika meidän alueellamme, mikä ei tapahtunut kuin enintään 3000 vuotta sitten. Näin ollen kannon geologinen aika on siis teknogeeninen.”

Joten ei siis tarvittu miljoonia vuosia siihen, että tämä kanto hautautui 22 metrin syvyyteen ja että se muuttui hiileksi.
 

Pääsivu:  Suomi

www.creationism.org