Johdanto:  7 ihmettä, joista on tiivistelmä alla, ovat seitsemän geologista ominaisuutta, jotka muodostuivat tulivuorenpurkausten aiheuttamana 80-luvulla ja joita esitellään MSH Creation Information Center:ssä. Koska ne olivat muodostuneet nopeasti, ne haastavat evoluutiomaisen ajattelun, mikä asettaa pitkiä aikoja sellaisille muodostelmille. Kutsumme niitä ”ihmeiksi” kunnioituksesta, jota ne saavat aikaan. Itseasiassa, on meidän vakaumuksemme että nämä ihmeet ovat viesti Jumalalta, muistuttamaan ihmistä Hänen luomistyönsä nopeudesta.

Tulivuorenpurkaus, 18. toukokuuta 1980

1.  Vuori järjestyi uudelleen tunnistamattomaksi yhdeksässä tunnissa.  St. Helens:in tulivuorta ylistettiin kauneimpana kaikista Kaskadien tulivuorista. Jäätelötötterön muotoinen ja lumipeitteinen, se kohosi korkealle tiheämetsäisten ja syvien kuilujen yli, ja sen pohjoispuolella oli kristallinkirkas järvi. Maaliskuussa 1980, magmaa rupesi siirtymään ylös vuoreen ja ahtautumaan sen sisälle, ruveten halkaisemaan sitä. Voimakas maanjäristys kello 8:32, 18. toukokuuta, aiheutti pohjoisrinteen syöksymään allaoleviin laaksoihin, vapauttaen sisälläolevan paineen sivusuuntaisella, pohjoiseen suuntautuvalla ja viuhkanmuotoisella räjähdyksellä. Tämä kahdeksan minuutin pituinen alkuräjähdys tuhosi 60 000 hehtaaria metsää.

Vuori jatkoi purkaustaan iltaan asti käyttäen voimaa, joka vastaa 20 000 Hiroshima-tason atomipommia. Niiden yhdeksän tunnin aikana, neljäsosa vuoren huipusta ja koko keskiosa hävisivät, jättäen valtavan, ammottavan ja hevosenkengän muotoisen kraatterin. Syvät kuilut täyttyivät, 75 metriä ainesta tallettui Spirit Lake-järven pohjalle, ja joki joka kulutti loppuun vuoren pohjois- ja luoteispuolet, hautautui keskimäärin 45 metrin aineksen alle. Vain yhdeksässä tunnissa alueesta oli tullut kammottava, eloton kuumaisema.

150 vuoden ajan geologinen evoluutio vähätteli katastrofisten tapahtumien vaikutusta. Ajateltiin että tällainen valtava geologinen muutos, jonka pieni tulivuori aiheutti yhdeksässä tunnissa, vaatisi miljoona vuotta vähittäistä muutosta.

2.  Kanjoneita muodostui viidessä kuukaudessa.  Viiden kuukauden sisällä purkauksesta, kaksi kanjonia muodostui mudan ja pyroklastisten tuhkapilvien aiheuttamana, luoden vedenpoistumistiet 2,4 x 3,2 kilometrin kokoiselle kraatterille. Päävedenpoistumistie, Step-kanjoni, on jopa 200 metriä syvä. Sen itäpuolella on Loowit-kanjoni. Molemmat kanjonit pystyvät leikkaamaan läpi 30 metriä kovaa kalliota. Purot virtaavat molempien kanjoneiden läpi. Tyypillinen evoluutiomainen selitys on että puro muodostaa kanjonin hitaasti hyvin pitkän ajan kuluessa. Tässä tapauksessa tiedämme että nämä kanjonit muodostuivat nopeasti, ja senjälkeen puro rupesi virtaamaan niiden läpi. Oppikirjat sanovat että maailman vaikuttavin kanjoni, Grand Canyon, oli syntynyt vesieroosion seurauksena yli sadan miljoonan vuoden aikana. Nyt tiedemiehet, jotka erikoistuvat geologiseen eroosioon, uskovat että se muodostui nopeasti kuten nämä kanjonit St. Helens:llä.
 

3.  Autiomaata syntyi viidessä päivässä.  Autiomaan pinnanmuotoa löytyy Amerikan lounaisosasta ja Etelä-Dakota:sta. Autiomaata syntyy siellä, missä irtonaista ainesta on kulunut kallioperäisillä alueilla, jättäen rosoisen mutta kuvauksellisen maiseman. Yleinen selitys tällaisille pinnanmuodoille on, että vesi on vuosisatojen aikana huuhtonut pois irrallisen aineksen, jättäen vapaanaseisovia ja korkealle kohoavia kivimuodostelmia.

St. Helens:in massiivinen maanvyörymä kantoi mukanaan valtavan määrän jäätä ja lunta, haudaten ne pohjoispuolella olevaan syvään laaksoon. Päivän aikana tallettui myös 10 metriä 290 °C-asteista tuhkaa, mikä nopeasti sulatti kyseisen jään, aiheuttaen sen ”välähtämään” höyryksi. Tämä on sama energiaprosessi, joka aiheutti räjähdykset vuorella päivän aikana. Vesi laajenee 1700 kertaa kun se muuttuu höyryksi. Kun tämä tapahtuu välittömästi, syntyy räjähdys. Lopulta samanlaisten räjähdysten kautta kaikki vesi tuli käytetyksi.

Kun kyseinen tulikuuma tuhka, joka peitti laaksoon hautautuneen jään ja lumen, sai tämän jään sulamaan ja ”välähtämään” höyryksi, syntyi ns. ”höyryräjähdyskuoppia” (jopa 40 metriä syviä). Niillä oli lähes pystysuorat seinät kunnes painovoima kaatoi ne muodostamaan ns. ”uurros ja rotko”-ilmiön, yksi autiomaan pinnanmuodon ominaisuuksista. (Uurrokset ovat pieniä rotkoja). Myös Amerikan suurten autiomaiden ominaisuudet ovat saattaneet syntyä katastrofisten voimien ja jotkut tulivuoritoiminnan seurauksena.

4.  Päällekkäisiä maakerroksia muodostui kolmessa tunnissa.  12. kesäkuuta 1980, kolmas räjähtävä purkaus tuotti 8 metriä kerrostumaa, joka ällistytti geologeja. Perättäisten maakerrosten ajatellaan yleisesti vaativan pitkiä aikoja muodostuakseen, kuitenkin yli 100 maakerrosta kasautui päällekkäin suurelta osin iltatuntien klo 21-24 välillä. Sillävälin kun pluumi kohosi nopeasti 14,5 kilometrin korkeuteen, aalto toisensa jälkeen pyroklastista tuhkapilveä rupesi sinkoutumaan ulos kraatterista alas pohjoisrinnettä pitkin, jokainen niistä tomuttaen allaolevaa laaksoa uudella päällyksellä. Niiden paksuus ulottuu tuuman (2,5 cm) murto-osasta yli jaardiin (jaardi on 0,9 m), ja jokainen niistä vaati aikaa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin muodostuakseen.

Geologi Steven Austin kuvaili näitä pyroklastisia tuhkapilviä, kutsuen niitä maatahalaaviksi, nesteytetyiksi ja myrskyisiksi lietteiksi, jotka koostuvat hienojakoisesta tulivuoriperäisestä jätteestä. Ne liikkuivat alas vuorenrinnettä hurrikaanin nopeudella ja jättivät 540 °C-asteisia kerroksia. Voisi olettaa että jokainen kerros olisi yhtenäinen ja läpikotaisin sekoitettu. Yllättäen nämä tulikuumaa tuhkaa ja hohkakiveä sisältävät suurinopeuksiset lietteet jakaantuivat karkeisiin ja hienojakoisiin hiukkasiin, muodostaen täydellisesti määriteltyjä kerroksia. Sellaiset ominaisuudet seuraavat virtausten lakeja, joita demonstroidaan laboratorioiden sedimentaatioaltaissa.

Samanlaista ohutta kerroksisuutta ilmenee myös Tapeats:in hiekkakivessä Grand Canyon:ssa. Perinteisen ymmärryksen mukaan ne ovat muodostuneet hitaan ja jatkuvan sedimentaation seurauksena pitkän ajan kuluessa. Molemmat, sekä kaasulla ladatut lietteet, mitkä muodostivat St. Helens:in kerrokset, että vedellä ladatut lietteet, mitkä muodostivat Tapeats:in kerrokset, seuraavat samoja fysiikan lakeja. St. Helens:in tulivuori on osoittanut, että sellaiset muodostelmat voivat syntyä nopeasti. Maailmanlaajuinen tulva olisi tuottanut Tapeats:in lyhyessä ajassa.

5.  Jokirakennelma syntyi yhdeksässä tunnissa.  Toukokuun 18. päivän maanvyörymä oli haudannut joen ja Spirit Lake-järvelle johtavan valtatien keskimäärin 45 metrin aineksen alle. Se myös hautasi useimmat muut vedenpoistumistiet 6000 hehtaarin alueella Upper Toutle Valley:ssa ja tukki laakson suun. 22 kuukauden ajan ei ollut olemassa virallista vesireittiä Tyynelle valtamerelle.

Sitten, 19. maaliskuuta 1982, tulivuoren purkaus sulatti ison lumipinkan, joka oli kerääntynyt kraatteriin talven aikana. Vedet sekoittuvat vuorenrinteellä olevan irtoaineksen kanssa luoden valtavan mutavyöryn. Yhdeksän tunnin aikana, kun kukaan ei ollut tarkkailemassa, mutavyöry kaiversi yhtenäisen vedenpoistumisjärjestelmän suurelta osin laaksoon ja avasi uudelleen reitin Tyynelle valtamerelle. Vedenpoistumisjärjestelmään kuului ainakin kolme 30 metriä syvää kanjonia. Yksi sai kutsumanimen ”Toutle:n pikku Grand Canyon”, koska se on 1/40-osan pienoismalli Grand Canyon:sta.

Iso määrä vettä (tai mutaa) saa aikaan nopeasti, mihin pienellä määrällä kestää ikuisuus.

Evoluutiogeologit asettivat pitkän ajan 40 000 neliökm:n kokoisen Channeled Scablands-alueen muodostumiselle, joka sijaitsee Washington:in osavaltiossa. 70-luvulla he vihdoin tunnustivat, että tämä valtava geologinen muodostuma, johon kuuluu Grand Coulee-joenuoma, muodostui lähinnä kahdessa päivässä luonnonkatastrofin seurauksena. Luonnonkatastrofit selittävät parhaiten maapallolla olevat suuret eroosiomuodostelmat. Lähes 300 väestöryhmää puhuvat tapahtumasta, joka on pätevä tähän – raamatun vedenpaisumus.

6.  Puunrungot näyttävät ikääntyneiden metsien näköisiltä vain kymmenessä vuodessa.  Miljoona puuta huuhtoutui Spirit Lake-järveen pääpurkauksen päivänä. Vuosien aikana, ne kyllästyvät vedellä yksi kerrallaan ja uppoavat pohjaan. Tiheä juuripuu on vieläkin osa 10 % puunrungoista. Ne puunrungot uppoavat pohjalle pystyasentoon ja niiden juuret peittyvät nopeasti jatkuvan sedimentaation huuhtoutuessa järveen. Ne antavat vaikutelman, että ne kasvoivat ja kuolivat pitkien aikojen kuluessa siinä kohtaa, mihin ne asettuivatkin, metsä toisensa päälle.

Sellaisia muodostelmia löytyy myös muualta, kuten Specimen Ridge-harju, Yellowstonen kansallispuistossa. Siellä geologit löysivät metsiä ”juurtuneina” 27:ään eri kerrokseen ja päättelivät, että kyseessä on 27 perättäistä metsää. Specimen Ridge:llä oli tulkinnallinen kyltti, joka ilmaisi heidän virheensä. Siinä luki: ”Hautautuneena tuliperäisten kivien sisälle, jotka muodostavat vuoren, on 27 selvästi erottuvaa kerrosta fossiilimetsää, joka kukoisti 50 miljoonaa vuotta sitten.”

Tänään totuus on julki ja kyltti on poissa. Tiedemiehet ymmärsivät, että Spirit Lake-järven ilmiö selittää Specimen Ridge-harjun. Puut kelluivat järvellä, kyllästyivät vedellä ja upposivat pohjaan ajan myötä, antaen vaikutelman että monta metsää kasvoi toisensa päälle. 50 miljoonan vuoden muodostelma on voinut syntyä vain muutamassa vuodessa ynnä aika, joka tarvitaan puunrunkojen kivettymiselle (100 - 1000 vuotta).

7.  Uusi malli nopeammalle hiilen muodostumiselle.  Tri Steven Austin kirjoitti hänen väitöskirjansa Penn State University-yliopistossa uudesta hiilenmuodostumismallista, joka perustui hänen tutkimustyöhönsä hiilikentällä Kentucky:ssa. Kun geologit ovat käyttäneet turvesuomallia selittääkseen hiilen muodostumista yli 100 vuoden ajan, Austin taas esitti että se selitysmalli ei ole hyvä, koska hiili on karkearakenteista kuten kaarna, eikä hienorakenteista kuten suoturve. Suoturve sisältää juuriainesta, hiili taas ei. Suoturve sijaitsee maaperäkerroksen päällä, kun taas hiili sijaitsee usein kivikerroksen päällä. Suoturvetta ei ole löydetty muodostuneena osittain hiileksi.

Austin esitti kelluvan maton mallin – että vesinen katastrofi vei mukanaan miljoonia eekkerejä metsää ja muodosti ne maton muotoisiksi. Nämä matot kelluivat sitten valtameressä Kentucky:n yläpuolella, törmäten toisiinsa ja pudottaen niiden kaarnan pohjalle. Seuraava tulivuoren tapahtuma tuotti kuumuutta ja painetta, viimeiset ainesosat, joita käytetään laboratorioissa hiilen tuottamiseen. Lopputuloksena syntyi runsaita hiilikerroksia Kentuckyyn ja filosofian tohtorin tutkinto Austin:lle.

Vain kymmenen kuukautta myöhemmin St. Helens:in tulivuorenpurkaus tapahtui, heittäen valtavia määriä kasvillisuutta Spirit Lake-järveen, mukaanlukien miljoona puunrunkoa. Tri Austin huomasi että järven puunrungoissa ei ollut kaarnaa. Järven pohjalle levittyi jopa metrin verran kaarnaa sekoitettuna muuhun kasvillisuuteen ja sedimenttiin. Tähän päivään saakka aines on yhä siellä hitaasti mädäntyvänä kasvillisuutena. Mutta jos tulisi katastrofi ja tuottaisi oikean määrän kuumuutta ja painetta, tämä aines muuttuisi nopeasti hiileksi. Tri Austin:in tutkimustyö osoittaa että se, että hiili vaatisi miljoonia vuosia muodostuakseen, on hyvin kyseenalainen kanta.
 

Pääsivu:  Suomi

www.creationism.org